Hammashan se..

Kolmas hammas on nyt tullut läpi, mutta eipä se vaikuttanut yöheräämisiin sen enempää. Yöt on katkonaisia ja päivällä 30-45min tirsat kertaa 2.
Eli näillä mennään, ei kai se auta kuin hyväksyä tosiasia, neiti ei tarvitse unta. Harmi vaan että äiti tarvitsis. Omien unien turvaamiseksi olemme sitten palanneet lähtöruutuun. Saa tulla yöllä viereen ja saa syödä. Kun ei jaksa niin ei jaksa.
Jaksamiseen on kaatunut blogin päivityskin. Eikä viitsi koko ajan vaan narista.

Kamera tai tietokone tai joku muu, eli minä, on hävittänyt muutaman ihanan kuvan kun askarreltiin sormiväreillä. Isänpäiväkortit ja pari taulua tehtiin, olihan muuten sottasta puuhaa.
Isille leivottiin kakkukin isänpäivän kunniaksi. Ihan kahdestaan. Mä koristelin ja Halla piti koko toimituksen ajan strösselipurkkia kädessä

 

Ja tietysti Halla sai maistaa kermavaahtoa. Olihan muuten hyvää..

Maitotuotteita ollaan nyt hieman alettu maistelemaan. Raejuusto on tosi herkkua. Ja sitä on kiva pöydältä yrittää poimia pikku sormiin. Hyvää pinsettiotteen harjoittelua samalla. Sottasta puuhaahan se on, mutta pitäähän sitä oppia. Maustamatonta jugurttia myös ollaan vähäsen sotkettu hedelmäsoseisiin, se myös suurta herkkua. Eli näillä hapanmaitotuotteilla aloitellaan, juustot, jugurtit, viili…
Tuossa vuoden iässä olisi tarkoitus sitten yrittää opettaa se lehmänmaito ihan kunnolla. Jos vaikka ne yöheräämiset loppuis kun ei enää rintamaitoa saa… (toiveajattelua)

Korvia on neiti kaivellut siihen malliin, että tulehdusta epäilimme. Käytiin sitten varuilta lääkärille korvia näyttämässä ja kuulemma ei paljon kauniimmat voisi olla. Ei merkkejäkään tulehduksesta, ei edes vaikusta Hampaatko ne sitten turvottelee ikeniä ja sitä myöten korvia kutittelee.

Ensi viikolla kai se pitäisi sitten se possupiikki ja kausi-influenssa piikki raskia pistättää toiseen. Ja kuullut että se kausi-influenssa on vielä tosi inhottava pistettävä. Sattuu, kirvelee Ja niitä tarvii sitten neljän viikon päästä vielä toisenkin.. ja siitä enää muutama viikko niin tulee 1v rokotukset.. Kamala määrä piikkejä pienellä tiedossa

Ja  jotain uuttakin. Pottahan ostettiin jo kesällä, heti kun neitokainen osasi istua. Aluksi se oli pelottava, totuttelimme siihen ihan muuten vaan, istuttiin välillä ihan vaatteet päälläkin, että saataisiin siitä kivempi juttu.
Nämä yövalvomisten myötä aiheutuneet väsymykset on sitten lykänneet meidän pottailun aloittamista. Ei vaan ole jaksanut enää siihen panostaa.. Tänään päätin panostaa ja se kannatti. Päiväunien jälkeen saatiin ihka ensimmäiset pissilirut pottaan
Yksi askel eteenpäin. Jospa me nyt otettaisiin tuo potta ihan kunnolla mukaan kuvioihin ja aina herätessä ja vaipanvaihdon yhteydessä pienet istunnot potalle. Ei sille tulokselle niin väliä vielä, kunhan pikkuhiljaa alkaisi ymmärtämään yhteyden.

Vauhti on hurja. Konttaamalla ja ryömimällä mennään niin että päätä huimaa ja seisomaan noustaan joka käänteessä. Ja sen kyllä huomaa. Uskallusta ja vauhtia on miljoona kertaa enemmän kuin järkeä. Eli ei ole yksi tai kaksi kertaa kun neiti on kaatunut ja kolauttanut päänsä. Otsa mustana kulkee koko ajan. Mutta jospa sitä niiden muksujen myötä oppisi hieman myös varomaan.

 

Uintikuvia

Laitetaanpass muutama uintikuva, jotka on skannattu alkuperäisistä kuvista. Nämä on ammattilaiset ottaneet uimahallilla. Harmi vaan kun eivät ottaneet kuvaa kun Halla sukeltaa “irti”. Olisi saanu kivemman kuvan kun ei näkyis noita ylimääräisiä käsiä..

 

 

 

 

Muutoinpa tilanne onkin aika lailla entisellään. Neiti heräilee pitkin yötä seisomaan sängynreunaa vasten, tai itkee muuten vaan tai haluaa syömään. Vaikka pääsyyllisenä pidän nyt niitä hampaita. Niitä tehdään pitkän kaavan mukaan.. Eikä ne vain tule läpi..
Tuttiakaan ei neiti pahemmin huoli, kaluaa kättään, nuoleskelee ja maiskuttaa suutaan, kuolaa, räkää… Selkeästi kipeä..

Tulisivat jo, ja mieluiten koko purukalusto samaan syssyyn. Sanonhan minä että helvettiä tämä tulee olemaan jos jokainen hammas on noin vaikea

Pikkuruiseni..

Niinpä niin, enää 2kk niin ensimmäinen vuosi on elettynä. 10kk ikää äidin jokapaikkaan ehtivällä tättähäärällä ♥

Kolme yötä on mennyt hyvin. Neiti nukkuu tuolta 20-21 aina 02 asti kunnolla heräämättä. Saattaa ähistä, mutta yleensä auttaa tutti, aina ei tarvi edes sitä kun vaipuu itse uneen. Tänä iltana sitten oli hieman isompi huutokonsertti, oli isänsä sylissä pälyillyt vain ovelle että missä äiti on. Minä pidin pintani. Sidoin itseäni tuolin jalkaan, purin hammasta ja päätin että en mene. Monta kertaa jo meinasin luovuttaa, mutta sitten isi sai tyttärensä rauhoittumaan.
Oliko tämä levottomuus peruja päivän tapahtumista, sillä Halla oli mummolla päivähoidossa, eli monta tuntia erossa minusta. Tuliko tämä eroahdistus nyt uniin ja pelko että äiti on jättänyt. Vai oliko vain kuu ja tähdet väärässä asennossa. Mistäpä sen tietää. Hyvähän lapsen on kuitenkin oppia turvaamaan myös isäänsä, en minäkään voi aina olla kotona. Ja kun tietää että perusasiat on kunnossa, ei ole nälkä, ei jano ja vaippakin on kuiva… siinäkös sitten itkee, eihän siitä rikki mene. (Yritänkö vakuuttaa itseäni???) Hassua sinällään, lapsen itkua on paljon helpompi kestää kun saa olla ihan vieressä tukena ja turvana, mutta näin muutaman huoneen takaa, se on tuskallisen vaikeaa.

Puntaroin Hallan tänään pariinkin otteeseen ja parilla eri vaakalla ja tulin siihen tulokseen, että 9kk mitat on päin persiötä. Tai ainakin paino. Sillä neiti syliin otettaessa painaa enemmän kuin koskaan, mutta puntari sanoisi että olisi KILON!!!! laihtunut. Ja sehän ei voi pitää paikkaansa.
Eli epävirallistakin epävirallisemmat mitat ovat 8,5kg ja 71,5cm. Äitin sirppana ♥ (vaikkakin äiti on neuvolakorttinsa mukaan VUODEN iässä ollut 8050g ja 70cm ja isi 10kk:n iässä 9900g ja 76cm)

Hallalla on myös uusi harrastus, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Yhdennellätoista hetkellä…

 

Juuri kun päätin että luovutamme.. Tiedä sitten, onko kyse JOKO unikoulun toimivuudesta TAI kipulääkkeen vaihdosta nestemäiseen, mutta yö oli hyvä.  Todella hyvä.
20-02 meni kahdella tutin laitolla, ei ainoatakaan itkukohtausta. Noiden lisäksi pari kertaa kuului inahdus, mutta emme reagoineet ja neiti nukahti syvään uneen ihan itsekseen.
02.15 oli pientä kitinää ja villi veikkaus että sekin olisi mennyt tutin laitolla ohi, jos vain olisin sen tutin löytänyt pilkkopimeästä huoneesta, oli tippunut sängystä. Nostin tytön syömään ja jo kymmenen minuutin päästä kuului tasainen tuhina. Neitokainen takaisin omaan sänkyynsä ja inahtamatta vedeltiin unta kaaliin 5.30 asti.
Sieltä vielä 07 asti riitti unta. Eli nahkavekkari on selkeästi vielä kesäajassa, sillä normaalioloissa herätys tapahtuu 08.
Missä noissa vauvoissa on se säätönappi?

Oma yö jäi silti vielä katkonaiseksi, sillä ilmeisesti yliväsymyksen ja miehen kuorsaamisen vuoksi, en ollut montakaan hetkeä nukkunut ennen tuota ensimmäistä syöttöä, mutta silti on olo levännyt.

Tarkoitus olisi siis päästä kokonaan yösyötöistä eroon, pidetään ensi yönä tutti tallessa ja testataan

Iso Huokaus

Nyt täällä taistellaan jaksamisen ja sietokyvyn äärirajoilla. Meillä ei nuku kukaan, ei milloinkaan. Ei päivällä, ei yöllä.
Halla on kehittänyt itselleen jostain 2 tunnin rytmin, nukutaan maksimissaan kaksi tuntia, herätään, eikä osatakaan enää nukahtaa itsekseen uudestaan. Päiväunet kestää 20-30min, yöaikaankin herätään puolentunnin sisään ja aloitetaan hysteerinen huuto.

Ei riitä enää itsellä äly, mistä kaikki johtuu. Panadolia ollaan annettu, toinen hammas saatiin läpi, mutta samanlainen räkäisyys astui kuvioihin kuin ensimmäisen hampaankin kanssa, joten veikkaan että sieltä tulee lisää hampaita samaan syssyyn.

Sängyssä rimpuilu on pop, joskin tunnin kestäneen huutokonsertin jälkeen naama edellä pinnoihin, ei olekaan enää niin kiva juttu

Konttaaminenkin on kivaa, tosin kiireen yllättäessä, vaikkapa koirien vesikupille ehtiminen ennen äitiä, vaihtuu hyvin äkkiä ryömimiseen.
Eli hampaita ja uusia taitoja on rutkasti nyt kuvioissa, mutta voiko kaiken panna näiden piikkiin?
Onko meillä liian paljon “liikkuvia osia” nyt yhdellä kertaa mukana. Eli omassa sängyssä nukkuminen, yösyötöt pois, huudatusunikoulu, ei oteta syliin yöllä, itsekseen nukahtaminen…

Mun pää on sekasin kaikesta ja olen niin väsynyt etten enää jaksa edes ajatella järkevästi. Sumussa mennään. Toivossa eläen, että tämä olisi vain ohimenevää ja menisi ohi todella pian…

Nimpparionnea!!

Vaikka Ursula ei olekaan nimi, niin tänään juhlitaan Hallan nimipäivää. Virallisesta kalenteristahan ei nimeä HALLA löydy, mutta netissä on epävirallinen kalenteri ja siellä sanotaan, jotta 21.10 olisi Hallan nimpparit

Hallalla näyttää olevan tapana että jonkun “merkkipäivän” kunniaksi opitaan uutta. 8kk päivänä ryömimään, 9kk päivänä hammas ja nyt nimpparipäivänä neiti sitten päätti että hän osaa kontata kunnolla. Tähän asti mennyt maksimissaan 4 konttausaskelta kerrallaan, nyt komiasti huoneen toiselle puolelle. Kiireen yllättäessä ryömiminen on tietysti pop.

Ja ettei äiti säästyisi sydänkohtauksilta, samantien kun konttaaminen keksittiin, hoksattiin miten salamaakin nopeammin noustaan seisomaan. HUH kun hirvittää kun seisoskellaan tyytyväisenä sohvapöytää vasten, jalat huojuen. Ei ole järin tukevaa toimintaa vielä. Nimipäivälahjaksi saa Halla tänään pinon jarrusukkia ja uudet konttaussukkahousut

Viikonloppuna käytiinkin Ylivieskassa juhlimassa pienen miehen ristiäisiä. Meidän neiti yritti jammailla kun laulettiin virsiä ja muutenkin herätti hilpeyttä. Ei puuttunut juhlatunnelmaa.

Pientä edistystä

Nukkumahommelit on vähän edenneet positiiviseen suuntaan. Halla nukkuu suurimman osan yöstä omassa sängyssä, isikin saa olla se joka rauhottaa, heräämisiä on kyllä vielä klo 24, 03, 05 jolloin pääsee viereen. 03 ei saa ruokaa, silloin saa vain tutin. Joskus neidille riittää pelkkä tutti, joskus taas ollaan niin pirteänä, että juttua tuntuisi riittävän vaikka aamuun asti.

Tähän on nyt tyytyminen. Näin mennään. Kunhan tuo nyt edes vuoden iässä lopettaisi sen yösyönnin..

Toinen hammas on ihan pian tulossa, kuultaa jo läpi, mutta ei ihan vielä ole päässyt tulemaan. Hampaiden harjaus on siis aloitettu. Se tuntui olevan kivaa puuhaa, kai niitä ikeniä kutittaa ja hammasharjalla rapsuttelu vähän helpottaa

Hallalla kävi eilen ihastuttava poikaystävä, Samu, kylässä. Huomasin vaan että Halla kyllä tarvitsisi hurjan paljon lapsikontakteja. Aika raju on tuo meidän neito otteissaan.. :/

Juuei..

Ei ollu vellillä tehoja, koska velli ei maistunut. Olisihan se pitänyt arvata. Korvike ei maistu vaan aiheuttaa yökkäystä, miksi ihmeessä vellikään olisi maistunut.

Joo, kahden tunnin välein herätykset. Klo 20 nukkumaan, 22 tutin tarve, 24 velliä, jonka anto jäi yritykseksi, otin sit viereen syömään. 1.45 heräs jutteleen, se meni tassutellessa alta kymmenen minuutin ohi se puheripuli. Neljältä sit nostin sen viereen syömään. Oli aamulla uimaan meno, ajattelin että saapi nukkua muutaman tunnin ja jaksaa sitten uida.

Uimassa olikin taas miehiä ottamassa valokuvia, saapas nähdä, onnistuiko sukelluskuvat.

Ihana syysilma, siitä piti nauttia haravoinnin merkeissä… Ollaan nyt ulkona kun vielä sää sallii..

TÄMÄ ON MINUN LEHTIKASANI, ÄLÄ SINÄ TULE HÄIRITSEMÄÄN!!!! (kamala papatus kävi koiralle )

Unikoulutusta.. Part Two

Ensimmäinen unikoulukokeiluhan siis kariutui flunssaan. Siinä välissä tehtiin se hammaskin ja nyt olemme uudestaan unikoulussa, tosin hieman eri metodilla.
Ensimmäistä kokeiluahan me yritimme sitä perinteistä huudatus unikoulua. Se kyllä syö naista. Ei äitejä oo tehty kuunteleen vierestä ku vauva vaan itkee. Sydän vuotaa verta moisessa hommassa..
Eikun pehmeämmät metodit käyttöön, elikkäs tassuttelua. Päätin myös että jos neiti on sitä mieltä että vain äiti kelpaa, niin äiti it is..
Eli äiti valvoo ja hoitaa, näin ainakin säästymme siltä huutamiselta.
Tavoitteenahan on siis jättää yösyötöt pois ja saada neiti nukkumaan omassa sängyssään. Itsellä tulee valvottua tuonne puolille öin, eli siihen asti voin vielä syöttää ja aamuyöllä viiden kuuden aikaan voin ottaa neitosen viereen syömään ja nukkumaan, mutta kun nuo sydänyön tunnit saataisi kaikki nukkua keskeytyksettä omassa sängyssä.

Elikkäs, klo 19 tulee iltapuuro ja iltapesut, viimeistään klo 20 ollaan sängyssä. Jos puurosta ei masu tullut täyteen, saa tankata maitoa, muuten vain köllitään. Kun neiti nukahtaa nostan sen omaan sänkyynsä. Yleensä klo 22 aikaan inisee, tästä on selvitty tutilla. 24 vaatii huomiota myös. Tässä olen yleensä nostanut viereen syömään ja heti takaisin omaan sänkyynsä. Sielläpä neiti sitten nukkuukin tuonne 2.30-03 asti. Kunnes herää. Ei itkemällä itke, sellaista ininää ilman kyyneliä “otaminutsyliinjaviereennukkumaan” -itkua. Tämä on se eniten äitiä syövä osuus. Kun tuon ininän saa tutilla ja hyssyttelyllä rauhoitettua, onkin neiti pirteä kuin peipponen. Alkaa räpätys, kikatus, vihellys, ähellys, istumaan, makaamaan, kiljahdus, taputukset.. huh.. Siinä vaiheessa vaan määrätietoisesti laitan tyttöä makuuasentoon, pidän kättäni painavasti rintansa päällä ja hoen kuin mantraa: “nyt on yö, nyt nukutaan, nyt on yö, nyt nukutaan….” Noin tunnin se on vaatinut joka yö, kunnes neiti nukahtaa.
Herätäkseen taas joskus 5-6 aikaan, silloin olenkin ottanut viereen ja on jatkettu unia aamu 9 asti.

Ensi yölle otin “kikkakolmosen” kehiin. Päätin kokeilla velliä. Eli illalla nukutin normaalisti, nosto sänkyynsä. Arvelen neidin kohta vaativan tuttia (klo alkaa olla 22 ) mutta sille klo 24 herätykselle onkin sitten varattuna vellipullo tissin sijasta. Saas nähdä mitäs arvon Hallarainen tästä tuumaa. Äidin taka-ajatuksena on, että velli olisi hieman tujumpaa ja veisi lapsukaisen syvälle unimaailmaan, jos vaikka sen voimalla saataisiin se yhtäjaksoinen unipätkä vähintään 5-6 tunniksi.. Se selviää sitten aamuun mennessä miten tässä kävi..

Mutta sen verran tämä on tuottanut tulosta, että omassa sängyssä nukutaan ihan kiltisti, siellä voi leikkiäkin yksikseen, ettei isi tai äiti ole koko aikaa vieressä. Ja omassa sängyssä on ollut ilman syöntiä sinne aamutunneille asti…
Pikkuhiljaa..

Hallalle ostettiin tänään uusi turvaistuin, kaukalo alkaa olla jo liian pieni. Tai, se kyllä menisi, jos ei alkaisi tuo pukeutuminen olemaan noin paksua Kävin myös shoppailemassa muuta. Etsinnässä oli pieni naulakko hattuhyllyllä, johon olisin saanut pari koria lapasille, kinttaille, pipoille yms. Ei missään ole sellaista..
Noh, ei hätä tämän näköinen. Ostin sitten laatikon, jonka isi ruuvas seinään kiinni, ei tarvitse hattuhyllyä ja naulakot alle, tadaa, hyvä tuli

Lisää uusia taitoja

Tosin tämä ei vielä ihan ole hanskassa, mutta yritys hyvä kymmenen…

“Yhä yyyylös yyyrittäääää….” Eli tukea vasten nouseminen alkaa nyt