Pitäähän sitä muutama pipperskaakka leipasta joulun kunniaksi. Jos ei muuten niin tuleepa vähän vastaleivotun tuoksua taloon 
Tämä mamma kun ei mikään aktiivisin leipojatyyppi olekaan. Mummut yleensä hoitelee sen puolen
Öööö… mitä tää on?
Mitäs tälle kuuluisi tehdä?
Syömiseksihän se meinas sitten mennä
Käytiin mökillä joulukuusen hakureissulla ja ulkoilemassa. Paistettiin makkaraa. Hallakin sai. Ja tykkäs ja mehusta kans. Joo, eihän ne vielä kuulus tuollasen taaperon ruokavalioon, mutta pitihän sitä vähä antaa maistaa. Nami nami.
Pari päivää ollaankin nyt istuskeltu sisällä ja pidelty pakkasia. -22 ja -25 ku ei pahemmin houkuta ulkoileen huvin vuoksi. Nyt onneksi hellittää, aamulla pääsemme sitten ulkoilemaan kunnolla, pitkästä aikaa.
Liekö ulkoilun puute vaikuttanut taas uniin, vaiko kausi-influenssan tehosterokoite, mutta pari yötä on ollut taas melkosta hulabaloota ja sitä myöten päivät kans. Meinaa täällä mammalla pää räjähtää välillä 
Vai onko sitten taas liian paljon lapsella uutta mielessä joka vaikuttaa uniinkin. Seisomista ilman tukea harjoitellaan kovasti. Ja konttaamisesta on siirrytty karhukävelyyn.. joskohan se kohta neiti alkais oikeasti kävellä, vähän siltä vaikuttaa.
Äitin haave onkin että kaikki hampaat tulisi nyt just heti ja kävelemään oppiminen siihen samaan syssyyn. Jos sitten vaikka saisi nukkua…
Hyvää yötä!
Paitsi, että nyt on neitokainen keksinyt että yöllä on mukava jutella. Tunnista kahteen tuossa 2-4 välisenä aikana neiti seistä töröttää sängyssään, juteelee, nauraa, ihan mitä vaan, mutta ei nuku. HUOH!
Tässäpä tällainen kuvakollaasi ilmeistä. Moni ihmettelee miten noin pieneen lapseen mahtuu niin laaja kokoelma erilaisia ilmeitä, nämä kuvattu yhdessä kuvaussessiossa. Kun joulukorttia yritettiin saada kyhättyä
Niin se vaan joulu tulla jolkottaa.. halusi sitä tai ei. Tänä vuonna me emme taida hirveästi vielä panostaa lapselliseen jouluun, ei taida Halla vielä ymmärtää, mutta oottakaas kunhan päästään ensi vuoteen.
Joulukorttikuvia otettiin arviolta 250 kpl. Muutama vain kelpuutettiin kortteihin, nyt uskalsi jo jotain laittaa näytillekin
Viime viikonloppuna äippä ja iskä kävivät juhlistamassa pikkujoulut ja neitokainen olikin mummolassa. Äippä melkein hengitystä pidellen odotti milloin puhelin soi, että saisi kauhukakaraa tulla hakemaan kotiin kun se ei nuku.. No ei kuulunut soittoa. Ja mikäli mummoon on uskominen, siellä oli mennyt hyvin, ei itkua eikä hammastenkiristystä.
Nyt alan muuten ymmärtämään kirjaimellisesti tuon “itkua ja hammastenkiristystä” sanonnan. Meillä ainakin jokainen hammas on aiheuttanut itkua ja kiristystä. Mummolassa hyvin nukutun yön jälkeen olikin kiva tulla kotiin valvomaan. Varmaankin 7 herätystä tuli seuraavalle yölle, mutta hampaitahan sieltä taas puskee.
Eli yöllä meillä ei enää herätä syömään, se vierotus meni kyllä helpolla, mutta nyt on neiti ilmeisesti päättänyt tehdä koko purukalustonsa kerralla, se sitten valvottaa ja itkettää ja kipuiluttaa. Ihan täysin varma en ole, joko on sekä numerot 7 että 8 molemmat jo esillä, seiska on jokatapauksessa puhkaissut ikenen.
Melko hurja tahti kun tasan 2kk sitten vasta pilkahti ensimmäinen. No, tulis nyt loputkin kun tähän valvomiseen on taas totuttu.
Tai sitten meillä on rytminä joka toinen yö nukutaan, joka toinen ei. Sillä tuon 7 herätyksen yön jälkeen, neiti nukkui kellon ympäri kahdella tutin laitolla ( ja toki nostin syömään sen 6.30, mutta jatkoi unia 9 asti) ja sitten taas viime yö oli suoraan helvetistä. Tais isäntä nukkua ehkä 1½-2h koko yönä ja aamulla kuudeksi töihin. Vahingosta viisastuneena lääkitsin neitiä Panadolilla, kun kipeän oloisena suuta illan kaiveli. Jospa se olisi taas hyvä yö vuorossa.
Ja onko meillä todellakin vauva lähdössä talosta ja iso tyttö tulossa tilalle. Tänään nukuttiin vain ja ainoastaan yhdet päiväunet… Mun pieni.. ihan kohta taaperoiässä…
Jep Jep. Neiti tänään 11kk. Ja kuten kuvasta näkyy, tietotekniikka on pop. Omat lelut ei vois vähempää kiinnostaa.. Isin läppäri, puhelimet, kaikki tekninen kiinnostaa. Yritäppäs jotain tylsää lelua näyttää niin huuto pääsee.. Nuorena vitsa väännettävä vai miten se ny menikään..
Ja yösyöntivieroitukset on täällä aloitettu. Kaks yötä takana. Viimeisen kerran saa tissiä illalla kahdeksan aikaan ja korkeintaan vettä muutaman hörpyn yöllä, viereen ja tissille pääsee aikaisintaan klo 06.
Heräähän se, melkein parin tunnin välein. Välillä huutaa, välillä ei, mutta yllättävän helpolla on mennyt. Viime yönä tosin heräsi taas tunniksi juttelemaan, pirteänä kuin peipponen.
Taitaa tuo neito tuntea nuo kellonajat. Sillä kun sanoin ääneen sen että ei ennen kuutta pääse viereen, niin ensimmäisen vieroitusyön jälkeen neiti ponkas sängyssään pystyyn klo 06.03 ja seuraavana yönä minuutin pidempään, eli 06.04
Katsellaan nyt ainaskin viikon verran tätä rataa, että ruokaa ei tipu. Jos senkään jälkeen ei ala uni yöllä maistumaan, sitten mietimme omaan huoneeseen siirtämistä tai uudelleen sitä unikoulua. Mutta sitten en tiedä antaako enää oma luonne periksi huudattaa koko yötä läpeensä vai täytyykö jo turvautua ammattilaisten apuun.. Sillä nyttenhän neiti ei huuda heti, juttelee vaan, aikansa juteltuaan alkaa väsy painaa, sitten vasta tulee itku.
Meinaakohan se meitin neiti olla nuorin joka luo itselleen profiilin facebook sivustolle… :0)
Laitetaas nyt vielä muutama kuva, älkää sitten katsoko niitä mustelmia
Suihkussa on yhtäkivaa kuin kylvyssä
Eikä se iltapuurokaan mikään vakava asia ole, voi vaikka isille välillä vähä keimailla
Uusia k uvia ei oo tullu nyt otettua sattuneesta syystä
Neiti on mukkaelismakkelis nenällään, otsallaan, poskellaan ottanut koko ajan osumaa milloin mihinkin pöydän reunaan tai tuoliin. Kävelyä kovasti tukea vasten harjoitellaan, aina ei niin mallikkaasti ja nurinhan sitä mennään, joten koko ajan on jossakin suunnassa mustelma. Viimeksi eilen illalla kaatui keittiötuolin kanssa (taas) ja otsassa komeilee kunnon sinelmä.. 
Pieni
Mutta mutta.. Yöt on meillä parantuneet aika lailla 95%. Toki vieläkin heräillään se muutama kerta, mutta pääasiassa nukutaan ihan hyvin. Aamulla kun isi lähtee töihin, saan yleensä vielä huijattua neitiä nukkumaan ja tänäkin aamuna sit nukkua tursotettiin 9.40 asti. LUKSUSTA!! Pitkästä aikaa on todella levännyt olo! Näitä lisää!
Noihin kamalimpiin hulinaöihin osoitan syyttävällä sormella hampaita ja rokotteita. Ja ne kaksi vielä yhdistettynä. Oliko rokotusreaktio vai hampaista, sillä piikin jälkeen oli kolmena yönä neitokaisella kuumetta 39 astetta. Hampaitakin tuli läpi. Nyt niitä on sit kaikkiaan 6 kpl.
Voi sissus että tämä täti alkaa olla niin kurkkua myöten täynnä koko possunuhaa ja kaikkea mitä siihen liittyy. Media lyö vettä kiukaalle ja hysteeriset ihmiset on arkipäivää. Kaupassakin tuli vastaan nainen kasvomaskissa ja puuvillahanskat kädessä… No joo..
Ihmiset on muutoinkin ristiriitaisissa mietteissä ottaako rokotetta vai ei, sitten luet mitä kamalaa tapahtuu jos rokotat ja mitä vielä kamalampaa jos jätät rokottamatta. Siihen päälle terveydenhuoltohenkilökunnalla on ristiriitaista tietoa siitä, saako särkylääkkeitä käyttää ja mitä niistä. Toinen sanoo toista ja toinen toista. Ota näistä nyt sitten selvää.
Oman astmani vuoksi kävin hakemassa itselle sekä kausi-, että possuinfluenssa rokotteet maanantaina. Ei mitään oireita. Käsi oli jonkin verran kipeä, ihan kuin sen olisi lyönyt johonkin ja siinä mustelma, ei muuta.
Hallalle menin sit hakemaan vain possupiikkiä, niinpä vain neuvolantäti sai puhuttua ympäri ottamaan kausipiikinki, josta tehoste 4 viikon päästä ja siitä taas muutama viikko, niin on vietävä neitiä 1vee piikeille. Ja ihan varmastihan ne ehtii tehdä vielä toisen ja viidennen rokotteen tuohon saamarin sikatautiin… Tyttö rukka saa toimittaa neulatyynyn virkaa..
Itkuksihan se rokotus meni. Possupiikkiä ei kunnolla edes huomannut, mutta se täti tais olla pelottava ku tuli niin lähelle. Ja kun itku hellitti siitä niin eikö vaan uutta putkeen. Se itketti sitten hieman pidempään, kirvelyä aiheutti. Mutta oli neiti jo tyyntynyt ennenkuin ehdittiin huoneesta pois. Pukemaan mennessä olisi vaan halunnut mennä katsomaan kaikkia lapsia ja leikkimään.
Illalla kun 9h oli kulunut rokotuksesta, ei mitään merkkejä ollut rokotusreaktiosta. Pistoskohtia nippanappa huomasi, ei punoitusta tai turvotusta. Ainoastaan iloisempi ja kiltimpi oli lapsukainen koko illan
Ilo oli sitten kuitenkin hieman ennenaikaista.. Nukuttuaan 2h, olin käynyt muistaakseni jo 3 kertaa tyynnyttelemässä ja hyssyttelemässä. Ei meinannut tyttö rauhoittua millään.
Loppujen lopuksi otin sitten sen suosiolla meidän viereen, ajattelin että selvitään siten helpoiten.. Ei. Pelkkää itkua, vinkumista, pyörimistä, seisomaan nousua. Ei kelvannut tutti, ei tissi, ei vesipullo, ei syli, ei omasänky, ei meidän sänky. Huomasinkin sitten että tyttö vaikutti aika lämpimältä, eli kuume oli varmasti noussut. En alkanut yöllä mittaileen, hain vain suosiolla lääkettä, saatiin sitten muutama tunti unta.
Mutta eipä nämä huonosti nukutut yöt mitään uutta ole, joten siinä mielessä..
Tällaiset oli illalla tunnelmat ennen lämmön nousua.
Viime yö olikin edellisiä rauhallisempi, piiiitkästä aikaa. Mutta eipä se ihme että on itkettänyt ja kiukututtanut… Hampaat numerot 4 ja 5 tulivat molemmat läpi yhtä aikaa.. Vielä siellä pullottaa ien ainakin kolmesta kohtaa..
Mitä tahansa olisin valmis antamaan, että ne saataisiin pian läpi ja mielellään kaikki kerralla.
Tänään on sitten päiväunetkin maistuneet ihan erimalliin kuin muulloin. Että jospa se olisikin sitten vaan nuo hampaat, eikä kukaan olekaan vaihtanut mun auringonpaisteista, iloista, hymyilevää pikku neitiä johonkin kiukuttelevaan, itkuiseen, juonittelevaan kakaraan
Kolmas hammas on nyt tullut läpi, mutta eipä se vaikuttanut yöheräämisiin sen enempää. Yöt on katkonaisia ja päivällä 30-45min tirsat kertaa 2.
Eli näillä mennään, ei kai se auta kuin hyväksyä tosiasia, neiti ei tarvitse unta. Harmi vaan että äiti tarvitsis. Omien unien turvaamiseksi olemme sitten palanneet lähtöruutuun. Saa tulla yöllä viereen ja saa syödä. Kun ei jaksa niin ei jaksa.
Jaksamiseen on kaatunut blogin päivityskin. Eikä viitsi koko ajan vaan narista.
Kamera tai tietokone tai joku muu, eli minä, on hävittänyt muutaman ihanan kuvan kun askarreltiin sormiväreillä. Isänpäiväkortit ja pari taulua tehtiin, olihan muuten sottasta puuhaa.
Isille leivottiin kakkukin isänpäivän kunniaksi. Ihan kahdestaan. Mä koristelin ja Halla piti koko toimituksen ajan strösselipurkkia kädessä
Ja tietysti Halla sai maistaa kermavaahtoa. Olihan muuten hyvää..
Maitotuotteita ollaan nyt hieman alettu maistelemaan. Raejuusto on tosi herkkua. Ja sitä on kiva pöydältä yrittää poimia pikku sormiin. Hyvää pinsettiotteen harjoittelua samalla. Sottasta puuhaahan se on, mutta pitäähän sitä oppia. Maustamatonta jugurttia myös ollaan vähäsen sotkettu hedelmäsoseisiin, se myös suurta herkkua. Eli näillä hapanmaitotuotteilla aloitellaan, juustot, jugurtit, viili…
Tuossa vuoden iässä olisi tarkoitus sitten yrittää opettaa se lehmänmaito ihan kunnolla. Jos vaikka ne yöheräämiset loppuis kun ei enää rintamaitoa saa… (toiveajattelua)
Korvia on neiti kaivellut siihen malliin, että tulehdusta epäilimme. Käytiin sitten varuilta lääkärille korvia näyttämässä ja kuulemma ei paljon kauniimmat voisi olla. Ei merkkejäkään tulehduksesta, ei edes vaikusta Hampaatko ne sitten turvottelee ikeniä ja sitä myöten korvia kutittelee.
Ensi viikolla kai se pitäisi sitten se possupiikki ja kausi-influenssa piikki raskia pistättää toiseen. Ja kuullut että se kausi-influenssa on vielä tosi inhottava pistettävä. Sattuu, kirvelee Ja niitä tarvii sitten neljän viikon päästä vielä toisenkin.. ja siitä enää muutama viikko niin tulee 1v rokotukset.. Kamala määrä piikkejä pienellä tiedossa
Ja jotain uuttakin. Pottahan ostettiin jo kesällä, heti kun neitokainen osasi istua. Aluksi se oli pelottava, totuttelimme siihen ihan muuten vaan, istuttiin välillä ihan vaatteet päälläkin, että saataisiin siitä kivempi juttu.
Nämä yövalvomisten myötä aiheutuneet väsymykset on sitten lykänneet meidän pottailun aloittamista. Ei vaan ole jaksanut enää siihen panostaa.. Tänään päätin panostaa ja se kannatti. Päiväunien jälkeen saatiin ihka ensimmäiset pissilirut pottaan
Yksi askel eteenpäin. Jospa me nyt otettaisiin tuo potta ihan kunnolla mukaan kuvioihin ja aina herätessä ja vaipanvaihdon yhteydessä pienet istunnot potalle. Ei sille tulokselle niin väliä vielä, kunhan pikkuhiljaa alkaisi ymmärtämään yhteyden.
Vauhti on hurja. Konttaamalla ja ryömimällä mennään niin että päätä huimaa ja seisomaan noustaan joka käänteessä. Ja sen kyllä huomaa. Uskallusta ja vauhtia on miljoona kertaa enemmän kuin järkeä. Eli ei ole yksi tai kaksi kertaa kun neiti on kaatunut ja kolauttanut päänsä. Otsa mustana kulkee koko ajan. Mutta jospa sitä niiden muksujen myötä oppisi hieman myös varomaan.
